Kohti kestävämpää musiikkialaa
Kartoitus elävän musiikin alan kestävän kehityksen käytännöistä 2020
Millaisia ekologisesti kestävän kehityksen käytäntöjä ja tarpeita on elävän musiikin toimijoilla Suomessa? Miten kestävään kehitykseen voitaisiin paremmin pyrkiä? Näihin kysymyksiin on haettu vastauksia Kestävämmän musiikkialan työkalupakki (KEMUT) -hankkeen verkkokyselyssä kesällä 2020 sekä elävän musiikin toimijoille syyskuussa järjestetyssä työpajassa. Seuraavassa tiivistelmä selvityksen loppuraportista. Lataa koko raportti pdf-tiedostona tästä.
Suomessa esimerkiksi audiovisuaalisen alan ja tanssin kentällä yhteisiä keinoja ja työkaluja ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseen on jo työstetty, ja monissa muissa Euroopan maissa musiikkiala on herännyt ratkomaan näitä kysymyksiä yhdessä jo aiemmin. Myös Suomessa on tunnettu musiikin alalta yksittäisiä aloitteita, mutta koottua tietoa alan käytännöistä ei ole tähän saakka ollut olemassa.
Näitä alan ekologisesti kestävän kehityksen käytäntöjä lähdettiin selvittämään KEMUT-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kesällä 2020. Verkkokyselyn avulla kartoitettiin elävän musiikin alan tämänhetkisiä käytäntöjä sekä sitä, millaisia palveluita ja välineitä alan toimijat toivoisivat käyttöönsä kestävän kehityksen edistämiseksi. Samoja kysymyksiä käsiteltiin myös 7.9.2020 järjestetyssä työpajassa. Kyselyn ja työpajan pohjalta saatuja tietoja täydennettiin alan toimijoiden haastatteluilla.
Tähän raportin tiivistelmään on koottu kyselyn tuloksia sekä työpajassa esiin nousseita ajatuksia. Pidempi raportti sisältää tulokset tarkemmin eriteltyinä sekä joitain yksittäisiä esimerkkejä kestävän kehityksen hankkeista ja aloitteista elävän musiikin alalla.
Raportti toimii toisaalta koosteena alan käytännöistä ja toisaalta pohjana KEMUT-hankkeen seuraaville vaiheille. Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Finland Festivals ry, LiveFIN ry, Music Finland ry, Muusikkojen liitto, Suomen Jazzliitto ry sekä Suomen Sinfoniaorkesterit ry. Sen ensimmäiseen vaiheeseen saatiin tukea Musiikin edistämissäätiöltä (MES), ja parhaillaan haetaan rahoitusta hankkeen seuraavaan vaiheeseen.
Kysely kestävän musiikkialan käytännöistä
Verkkokysely kestävän kehityksen käytännöistä ja tarpeista suunnattiin toimijoille, jotka järjestävät elävän musiikin tapahtumia eri rooleissa – festivaaleille, orkestereille, tapahtumapaikoille sekä esiintyville yhtyeille ja muusikoille.
Kyselyyn vastasi 19 tahoa, jotka edustivat laajasti elävän musiikin kenttää. Mukana oli 10 festivaalia (4 isoa, 3 keskikokoista, 3 pientä), kaksi sinfoniaorkesteria, neljä pienempää orkesteria tai yhtyettä, kaksi tapahtumapaikkaa ja yksi muu tapahtumajärjestäjä. Useimmat vastaajat edustivat useita eri genrejä; klassisen musiikin tai taidemusiikin osana genrevalikoimaa mainitsi vastaajista 13 ja populaarimusiikin eri lajeja (mukaan lukien jazz) koki edustavansa 12 vastaajaa. Toiminnan laajuudessa oli suurta vaihtelua, ja mukana oli sekä yli sadan vuosittaisen konsertin järjestäjiä tai tuhansien yleisöjä kerääviä festivaaleja että pienempiä toimijoita.
Kyselyn ajankohta oli vastaajakentän kannalta haastava, sillä huoli koronatilanteesta varjosti juuri elävän musiikin kenttää pahasti. Tästä syystä vastausaikaa jatketiin pitkälle syksyyn 2020. On oletettavaa, että toisena ajankohtana vastaajia olisi saatu enemmän, mutta tälläkin vastaajamäärällä saatiin silti arvokasta tietoa kentän tämänhetkisistä kestävän kehityksen käytännöistä. Päätelmiä esimerkiksi eri käytäntöjen yleisyydestä koko kentällä on kuitenkin tehtävä varoen, koska vastaukset eivät edusta yhtä kattavasti koko elävän musiikin kenttää.
Kestävän kehityksen välineitä tunnetaan, mutta ei laajasti
Millaisia kestävän kehityksen jo olemassa olevia palveluita, oppaita tai laskureita toimijat ovat hyödyntäneet, tai missä projekteissa tai kumppanuuksissa he ovat olleet mukana?
Suurin osa kyselyyn vastanneista kertoi tuntevansa ainakin joitain kyselyssä mainittuja kestävän kehityksen hankkeita. Lisäksi noin puolet kertoi hyödyntäneensä palveluita tai osallistuneensa hankkeisiin, joita ei ollut nimetty kyselyssä. Oma kestävän kehityksen ohjelma tai projekti on tai on ollut kolmella vastaajalla, ja muutama kertoi omista ympäristötavoitteitaan ja -suunnitelmistaan.
Kuitenkaan yli kolmanneksella vastanneista ei ollut vastaushetkellä kokemusta vielä yhdestäkään hankkeesta, ja noin joka toinen ei tuntenut hyvin yhtään nimetyistä palveluista tai työkaluista.
Tulokset kertovat, että edelläkävijöistä huolimatta kestävä kehitys ei kuulu kaikkien alan toimijoiden arkipäivään, ja tiedolle ja yhteisille hankkeille on vielä tarvetta.
Yleisön logistiikka ja tilan käytön energiankulutus vaikeimpia huomioida
Mitä hiilijalanjälkeen vaikuttavia muuttujia elävän musiikin kentällä on tähän mennessä huomioitu tai mitattu? Millaisiin mittareihin on kiinnostusta tulevaisuudessa?
Kyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että eniten huomioita kiinnitetään nykyisellään laitteiston käyttöön, jätteisiin, yöpymisiin sekä oman organisaation tai henkilökunnan logistiikkaan. Eri vastaajaryhmissä näiden muuttujien merkitys painottuu kuitenkin eri tavoin – esimerkiksi pienen orkesterin tuottaman jätemäärän merkitys on toki vähäisempi kuin ison festivaalin jätteiden.
Muuttujia, joita useimmat haluaisivat huomioida nykyistä enemmän – mikäli tähän olisi keinoja ja työkaluja - ovat yleisön logistiikka sekä tilankäytön energiakulutus. Ja vaikka toimijat kertovat jo huomioivansa monia päästöihin vaikuttavia keskeisiä muuttujia, vain hyvin harvat ilmoittavat varsinaisesti tehneensä hiilijalanjälkimittauksia.
Mikä vaikeuttaa, mikä auttaa mittaamista ja kompensointia?
Noin viidennes vastaajista ilmoitti, että hän tai hänen organisaationsa on kompensoinut hiilijalanjälkeään. Muut vastaajat yhtä lukuun ottamatta sanoivat olevansa kiinnostuneita kompensaatiomahdollisuuksista. Hyville kompensaatiokäytännöille vaikuttaisi siis olevan alalla kysyntää.
Mikä hiilijalanjäljen mittaamista ja kompensoimista toiminnassa on sitten vaikeuttanut? Useimmin mainittu syy on resurssien puute. Toimijoilla ei ole hiilijalanjäljen mittaamiseen ja kompensointiin tarvittavaa asiantuntemusta, ja etenkin pienille toimijoille tarjolla olevat asiantuntijapalvelut ovat liian kalliita.
Myös sijainti voi vaikeuttaa hiilijalanjäljen huomioon ottamista erityisesti logistiikassa. Monet tapahtumapaikat sijaitsevat Suomessa harvaanasutuilla alueilla, mihin on vaikea päästä julkisilla kulkuneuvoilla.
Toimenpiteissä ovat edesauttaneet esimerkiksi yleinen asenneilmapiiri, muiden tarjoama esimerkki, datan kerääminen jo tapahtuman aikana tai yhteistyökumppani, joka on auttanut laskennassa ja mittaamisessa.
Koulutus, viestintä ja kestävän kehityksen merkitys
Elävän musiikin toimijoiden keskuudessa on kiinnostusta kestävään kehitykseen, ja vastaajat pitävät kestävää kehitystä hyvin tärkeänä koko alan toiminnassa (4,8 asteikolla 1-5) ja omassa toiminnassa (4,7).
Noin joka kolmas vastaajista ilmoitti, että heidän henkilökunnastaan joko osa tai kaikki ovat saaneet kestävän kehityksen koulutusta. Kaikki loput vastaajat ilmoittivat olevansa kiinnostuneita saamaan koulutusta.
Kaksi kolmasosaa vastaajista kertoi kestävän kehityksen olleen esillä organisaation sisäisessä viestinnässä ja noin puolet oli nostanut sen esiin ulkoisessa viestinnässä.
Haaste: resurssien ja asiantuntemuksen puute
Kyselyyn vastanneet elävän musiikin kentän toimijat pitävät siis ekologisesti kestävän kehityksen edistämistä erittäin tärkeänä asiana. Sekä kentän toimijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa että kyselyn vastauksissa on kuitenkin toistuvasti noussut esiin haasteena resurssien ja asiantuntemuksen puute. Alan yhteisiä indikaattoreita ja päästökertoimia ei ole vielä määritelty, datan keräämiseen tarvittavaa tietotaitoa ja välineitä ei ole kaikkien saatavilla, eikä etenkään pienemmillä toimijoilla ole resursseja ottaa yksin näitä alueita haltuunsa.
Tahtotilaa ympäristötyölle on siis olemassa, mutta mahdollisuudet toteuttaa sitä näyttävät olevan vielä osittain rajalliset.
Alan isot toimijat, erityisesti festivaalit, vaikuttavat jo hyvin tuntevan ja käyttävänkin tarjolla olevia maksullisia palveluita. Nämä palvelut eivät kuitenkaan kaikilta osin sovi pienempien toimijoiden tarpeisiin, ja lisäksi ne ovat monille liian kalliita. Myös pienet toimijat ovat toteuttaneet kiinnostavia hankkeita, mutta näiltä kestävään kehitykseen panostaminen on vaatinut suhteessa huomattavan suuria ponnistuksia. Tällainen priorisointi ei kaikille ole mahdollista – ja koronatilanteen jälkeen vaikeuksissa olevalle alalle vieläkin heikommin. Kestävän kehityksen edistämisen mahdollisuuksissa vaikuttaa olevan myös alueellisia eroja.
Ratkaisu: alan tarpeisiin räätälöity työkalupakki
Koska KEMUT-hankkeen tavoitteena on luoda työkalupakki, joka sisältää koko alaa hyödyttäviä työkaluja, apuvälineitä ja palveluja, kyselyyn vastaajia pyydettiin kertomaan, millaisessa muodossa he toivoisivat tällaisia työkaluja.
Ylivoimaisesti eniten kannatusta sai verkkosivusto, jonka alta löytyy linkit erilaisiin osioihin. Toiseksi eniten toivotaan koulutusta ja kolmanneksi eniten excel-pohjaista laskuria, jota kannattaa yli puolet vastaajista. Erityisesti toivotaan ajantasaisia, kulttuuritapahtumille sopivia päästökertoimia, joita voi hyöyntää omassa toiminnassa. Lisäksi kannatusta saivat alan yhteiset kampanjat.
Huomioitavia seikkoja ja kysymyksiä
Työkalupakkia suunniteltaessa on tärkeää huomioida eräitä elävän musiikin alaan ja kestävän kehityksen edistämiseen liittyviä erityisiä piirteitä ja haasteita:
Ensiksikin elävän musiikin ala kostuu laajasta joukosta hyvin erityyppisiä ja kokoisia toimijoita. Näin ollen esimerkiksi yksi hiilijalanjälkilaskuri ei todennäköisesti vastaisi kaikkien toimijoiden tarpeisiin, ja siksi on joko rakennettava useampi laskuri tai vaihtoehtoisesti pohdittava, millaiset toimijat laskureita ensisijaisesti tarvitsisivat.
Toiseksi jokaisen tapahtuman tai konsertin aiheuttama ympäristökuormitus riippuu paljolti myös siitä, miten kestävällä pohjalla ovat alihankkijoiden toiminta, tuotteet ja palvelut sekä siitä, miten tapahtumapaikkana toimivan kiinteistön ympäristöasiat on hoidettu. Tärkeää onkin sitouttaa kestävän kehityksen edistämiseen myös elävän musiikin alan sidosryhmät.
Kolmanneksi ekologisesti kestävä kehitys edellyttää paitsi hiilijalanjäljen pienentämistä myös biodiversiteetin turvaamista, ja tämä on syytä ottaa huomioon myös musiikkialan toimenpiteissä.
Neljäs kysymys – johon ei kyselyssä ole varsinaisesti pyydetty ottamaan kantaa – liittyy kestävän kehityksen toimenpiteiden mahdolliseen valvontaan ja sitä kautta rahoitukseen. Tulisiko kestävän kehityksen toimenpiteitä jatkossa tarkemmin valvoa ja miten tämä toteutettaisiin? Entä pitäisikö rahoitus tulevaisuudessa sitoa nykyistä tiukemmin kestävän kehityksen toimenpiteisiin? Saataisiinko toimenpiteitä aikaan enemmän ja nopeammin esimerkiksi jonkinlaisen kannustinrahan avulla?
Kohti kestävämpää musiikkialaa, yhdessä
Kestävään kehitykseen sisältyy ekologisen ulottuvuuden lisäksi myös sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus. KEMUT-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on käytännön syistä päätetty keskittyä ekologiseen kehitykseen ja sen työkaluihin, mutta seuraava luonteva askel olisi laajentaa kysymyksenasettelua ja välineistöä myös muille kestävän kehityksen alueille.
Vaikka KEMUT-hankkeessa on keskitytty nimenomaan elävään musiikkiin, kestävän kehityksen haasteet koskevat myös koko muuta musiikkialaa. Esimerkiksi ääniteteollisuus ja soitinrakennus tarvitsisivat nekin omat kartoituksensa ja työkalunsa.
Kuten raporttimme osoittaa, Suomessa monet elävän musiikin alan toimijat ovat jo tarttuneet toimeen ja pyrkivät toiminnassaan edistämään ekologisesti kestävää kehitystä. Jotta kaikki toimijat saataisiin mukaan yhteisiin talkoisiin, tarvitaan kuitenkin laajaa yhteistyötä ja ajattelun muutosta – alan yhteisiä käytäntöjä, toimia ja tavoitteita sekä käytännöllisiä työkaluja.
Vuonna 2020 maailman mullistanut koronakriisi on vain vahvistanut käsitystä siitä, että kestävän kehityksen toimilla on kiire ja niitä pitää edistää nykyistä päättäväisemmin ja aktiivisemmin. Pandemian vaikutus erityisesti matkustamiseen voi itsessään jopa vauhdittaa kestävämpien toimintamallien suunnittelua konsertti- ja kiertuetoiminnassa. Samaan aikaan on varauduttava myös siihen, että elävän musiikin perustoiminnan ollessa uhattuna halu ja mahdollisuudet kehittämistyöhön voivat ainakin osalla alan toimijoista vähentyä.
KEMUT-hankkeen ohjausryhmään ovat tulleet mukaan kaikki Suomen keskeiset musiikkialan tapahtumajärjestäjien kattojärjestöt. Tämä osoittaa omalta osaltaan, että halua yhteisesti edistää kestävää kehitystä musiikin alalla löytyy kyllä. Seuraavaksi on määriteltävä yhteiset tavoitteet ja rakennettava työkalut koko alan käyttöön.
Raportin ovat laatineet Anu Ahola ja Merja Hottinen.
Lataa raportti kokonaisuudessaan täältä.
Jos haluat jakaa omia käytäntöjäsi ja kokemuksiasi alalle, voit vastata verkkokyselyn uuteen versioon. Käytämme tietoja hankkeen kehittämiseen ja viestintään.